Hoidin Kiraa lähestulkoon hänen syntymästään asti. Hänen omistajansa asuivat samalla asuinalueella perhemme kanssa kun Kira syntyi. Kävin Kiran kanssa pitkillä lenkeillä lähes päivittäin. Kun perhe muutti kauemmas, otin Kiraa hoitoon viikonloppuisin ja hän lähti usein lomillamme mukaan maalle. Kun muutin omaan asuntoon, en voinut Kiraa ottaa koska edessä oli ulkomaan vaihto. Jokainen eron hetki oli minulle ja Kiralle sydäntäraastava, kun Kira jäi itkemään perääni. Kun tulin takaisin Suomeen huomasin Kiralla kasvaimia, eikä perhe halunnut maksaa eläinlääkärikuluja. Vihdoin Kirasta tuli minun ikioma!!

Kira oli sellainen koira, että on vaikea pukea sanoiksi hänen uskomatonta luonnettaan. Kira oli todella kiltti - aina. Hän oli ystävällinen kaikille ihmisille ja koirille sekä erittäin uskollinen ja nöyrä minulle. Hän oli niin uskomaton, että mielestäni Kira oli enemmän kuin koira. Kira kulki mukanani paikassa kuin paikassa ja hänen kanssaan oli erittäin helppo liikkua, koska hän ei ikinä saanut mistään asiasta sätkyä. Aina missä minä olin, niin Kira ajatteli, että tässä on hyvä olla, äidin vieressä. Vaikka meidän välillämme oli todella kiinteä suhde, Kira ei esimerkiksi yksin ollessaan ikinä tuhonnut mitään. Hän kulki myös lähes aina vapaana, koska hän totteli tilanteessa kuin tilanteessa.

Kiraa voisi kuvata mm. sanoin lempeä, pehmeä, avoin, luotettava, uskollinen, utelias, ystävällinen. Kira rakasti oravia ja lintuja ja niiden jahtaamista. Vanhoilla päivillä muiden koirien kanssa leikkiminen ei enää jaksanut kiinnostaa, vaan Kira mielummin haki keppiä ja palloa ja tiiraili puihin, josko siellä menisi vaikka orava. Kira oli ehdottomasti paras ystäväni ja kaipaan häntä suunnattomasti joka päivä. Kiralla oli erittäin hyvä kunto ja sitä luultiinkin usein pennuksi. Tämä menevä vanha leidi sairastui äkisti ja jo muutaman päivän kuluttua siitä Kira laukkaili koirien taivaassa. Kaipaan sinua niin paljon rakas pieni ystäväni. Lepää rauhassa elämäni rakkaus.